Always hard,never soft..there isn't enough angels for us after all..

Kuraattori soitti..vastasin väkisin,monen mietinnän jälkeen. valitusten sorina suorastaan valuin tulviten korvaani,tulen toisesta ulos mitäänsanomattoman tyhjyyden kera.valitusta siitä miten saatoin jättää punituksen väliin..vihjaili miten en ota tosissaan koko asiaa..miten nämä ''hoidot'' ovat tärkeitä edeellytyksiä siitä,että saan jatkaa syksyllä tässä samaisessa koulussa sekä luokassa..Olen taas ihan pihalla kaikesta.aivan kaikesta. en tiedä mitä tekisin tulevaisuudessa..elämässä ylipäätään.entiedä tahdonko/pystynkö edes jatkamaan syksyllä kauppista enään.kehtaanko pamahtaa sinne kaikkien niitten syyttävien katseiden joukkoon..pitävät läskinä kuitenkin.kattovat vaan että ''OHHOH ompas tyttö ollut kotona ruoka aikaan''..nauravat ajatuksissaan.katsovat ylpeinä ylhäältä alistaen minut taas heikoksi nurkkaan. sitä pelkään. pelkään toisten ajatuksia,sitä mitä muut ajattelevat minusta.pelkään toisten mielipiteitä ulkonäöstäni..toiset ovat niin kauniita..lähes täydellisiä. minä en.en riitä,vaikka tahdon ja yritän liikaakin.toisten täydellisyys on ajannut itsetuntoni maan rakoon,syvälle sinne josta sitä on mahdoton kurotella takaisin maanpinnalle.unelma olisi sen nousu sieltä pois joskus.aina vaan joskus.miksei nyt?
eniten pelkään ihmisiä ajatuksineen siellä koulussa heidän tekemiään johtopäätöksiä ''hulluudestani''.siellä kiertää juoruja minulla muka olevasta sh:ta..taas päätelmiä turhia johtopäätöksiä..toisaalta taas entiedä tahdonko jatkaa siellä koska se ei ole alusta astikkaan kiinnostanut taikka ollut minulle oikea ala.(kun älykkyysosamääräni ei riitä.) sinne kun meninkin väkipakolla suorastaan.enkä muutenkaan viihdy siellä liian täydellisten ihmisten joukossa..toisaalta se olisi ihan hyvä perus koulutus,josta olisi ehkä hyötyäkin joskus ja jos nyt sen lopettaisin niin menisi taas vuosi hukkaan.Nyt olisin hakenut pieneläinhoitajaksi,mutta havahduin taas liian myöhään.entiedä tosissaan mitä tehdä..tässä taas nähdään miten en osaa tehdä päätöksiä..eniveei, huomenna olisi siis aika kuraattorille kello 10:30.ei yhtään kiinnostais mennä.kai se on pakko..kai.ehkä meen ehkä en kattoo nyt.tosissaan sekin varmaan vaan ajattelee miten oon paisunnu.

terapiasta ei oo vieläkään kuulunu mitää..ehkä ne kyllästy soittelemaan,luovutti kun en vastannu.voisivat kyllä vielä soittaa.tahdon sinne.tahdon.kyllä.t a h d o n t e r a p i a a n.
entiedä kylläkään miksi.ehkä oon sekasin mut pakko vaan puhua jollekkin.

Eilen tällähetkellä ainoa kaverini ehdotti,että nähtäisiin vanhojen aikojen kunniaksi ja vaihdettaisiin kuulumisia.kun sekin on ollut musta huolissaan.sovittiin että nähdään..vaan aamulla peruin,valehtelin minulla olevan sittenkin punnitus jonka olin unohtanut joten en pääsisikään.uskoi ja upposi. tosin teki pahaa valehdella tollatavalla,oisin tahtonu todellakin nähä ko viimeks 2kk sitte nähty. en vaan pysty nähä ketään tän kokosena läskinä.pelkäsin senkin pitävän mua kauheena tankkerina.seki ois varmasti ajatellu että ''ompas se paisunnu viimenäkemästä''..nää ajatukset rajottaa mun tekemisiä liikaa.ihan liikaa jo. aattelen koko ajan,että sitte muutaman kilon pudotuksen jälkeen voin tehä sitä ja tätä mennä sinne ja tänne.vielä en voi..vasta sen ja sen painosena. tätä menoa vähänenkin omistamani sosiaalinen elämä kuolee.

Muuten tää päivä alko hyvin,kun en syönny mtn aamulla,mutta arvatenki siitä se hyvin alkanut päivä lähti laskusuuntaan yhä huonommaks iltaanpäin mennessä.kyllä.söin,söin,söin ja söin.liikaa. kalorit taas pilvissä kuten hiilaritkin. en edes uskalla laskea,ehkä noin 1500kcal..ahistus on myös kivasti pilvissä.voitte varmaan kuvitella. tänään oon ahminnu viiden päivän kalorit kerralla.porsas. jalat on taas mustelmilla tästä hyvästä,silmät turvonneina kyynelistä.tyhmä minä.anteeksi.

ajattelin tehä tavotteeks että olisin tavotteessani (38kg) elokuussa viimeistään.helvetillinen kesä tulossa siis..sitte voisin uskaltautua pamauttaa tänne myös kuvan läskistä ruhostani.ehkä.

psst.tullut muutama lukija taas lisää.kiitos.<3