Eilen oli parempi,ei niin ahdistava päivä. välttelin peilejä yritin olla katsomatta niihin.aamusen vaateahdistuskriisin jälkee suuntasin kohti helsingin katseiden,ajatusten täyttämiä katuja päätymissäni turvavatteissani sekä reikäsissä mustissa converseissani.mikä näky.entiedä mikä päässäni taas aamulla naksahti,kun ajattelin laittaa lyhyen mustan hameeni,mustine sukkahousuine vain sen takia että jos näyttäisin siinä edes vähän pienemmältä,vaan toisin kävi.paisuin peilissä silmissäni kasinkerroin.riuhtaisin itkuisena vaatteet ruttuun kaapin perälle.todeten taas vain että sitten muutaman pudotetun kilon jälkeen voin edes harkita muita kuin lököttäviä vaatteitani.äitinikin valittelee päivästä toiseen,kun käytän vain yhtiä ja samoja vaatteita joka päivä. vaan en viitsi kertoa,valittaa miksi.antaa ihmetellä.
kävin siis eilen pitkästä aikaan kampaajalla,kouluttamassa kurittomia haituva hiuksiani.värjäsin,leikkaisin hyvät tuli.tummanruskeat joihin vaaleita raitoja.
Näin myös mummoani ja kävimme kiertelemässä kauppoja sekä ahdistelemassa pukukopeissa.onnistuin livistämään kahvilaan menosta tekosyillä,jolloin sain takaisin epäilevän mulkauksen mummoltani.
pyörimme jonkun aikaa kaupungilla jonka jälkeen suuntasin takaisin kotiin töihin, agnstaamaan itsekseni yksinäisyyttäni. eilen uskalsin myös vaa'alle joka näytti huimat 45kg.noin siinä se nyt on,häpeäni. tosin se on nyt (toivottavasti) laskusuunnassa,kun tajusin miten paisunnu olen ja valaistuin kun kesään on enään 4vkoa aikaa.eli neljä viikkoa aikaa laihtua.sain myös ahmimisen (toistaiseksi) kuriin,vaan oksentelu jäi.se kirous on vielä deletointi listalla.mahdontonta sanon minä.
tänään,vappuna,nimipäivänäni.
Olen juhlistannut vappuani,nimipäivääni siivoamalla töissä vappuserpentiiniä,siivoamalla toisten juhlimisen jälkiä. toiset viettävät vappua hymyillen isoissa porukoissa,juovat,pitävät hauskaa yhdessä.
kun taas minä lenkkeillen,istuen koneella yksin. lenkilläkin näkee paljon porukoita juhlimassa yhdessä vappua ollen jopa liiankin iloisia.minun masentuessa siitä vain lisää.sosiaalinen elämäni on todellakin kuollut,kupattu syvälle. se on vain kadonnut.hiljaa huomaamattani.
miten ihana olisikaan viettää vappua muidenkin kuin haukkuvien ajatusteni kanssa.unelma sekin.
tosin sain kyllä kutsun jonkunsortin vapun juhlimisiin huomiseksi kaveriltani. toisaalta tekisi mieli mennä.toisaalta ei.luulen kyllä jättäväni ne väliin,koska ja kun siellä on taas sellasta porukkaa joista en niin pidä,jotka kattovat joka kerta oudosti kyylien päästä varpaisiin. kun muutenkin mitä mä siellä tekis kun koomaisin yksin jossain nurkassa katsellen kun muilla on hauskaa,hymyilevät samalla saaden vaan ruuan tuputuksia.juu ei.ahdistusin siitä vaan lisää.voin vaan kuvitella miten nekin ajattelis kuinka paisunnu olen nauraisivat ajatuksissaan mun surkeudelle.joten mielummin oon yksin,kulutan kengänpohjiani lenkkeilessä kun pahotan mielen taas ahdistellessa.harmi tosin. tällätavalla loputkin sosiaalisuudenrippeet katoaa ja kuolee.erakoidun täysin.
Epäilen että yks kolmijalkanen otus joka on väittää olevansa kiinnostunu musta,josta oon tainnu aikassemminkin mainita,niin lukee tätä blogia.ainakin luulen niin.vahva epäilys sen vihjailevien juttujen perusteella.tää kyseinen tapaus luulee tietävänsä/ymmärtävänsä mun ahdistuksen,vahvasti sitä mieltä että oon syömishäiriöinen.(kiitos hallitsemattomien avautumisieni) käyttää sanaa sairas joka ärsyttää suunattomasti.luulee olevansa oman elämänsä terapeutti.tuputtaa seuraansa mulle luullen ymmärtäväisyyden lahjansa kadottavan kaikki ahdistukset,ongelmat omasta elämästäni täysin. ahdistavaa.täysin päinvastanen ihminen ajatuksiaan myöten.en pidä suoraan sanottuna. tosin pitäs ehkä olla jollain tapaa otettu kun joku on sentään kiinnostunu tälläsestä erakkomammutista vaan en ole. se vaan ahdistaa,kun joku on koko ajan marisemassa miten pitäs elää,tuputtamassa seuraansa että voisin puhua sille kaikesta.samalla kun tahdon olla vain yksin,kontrollini kanssa.en pysty todellakaan en,enkä myöskään tahdo. joten vielä enemmän ahdistaa ajatus siitä että jos ja kun mahdollisesti sekä luultavasti se lukee tätä,näitä nytkin kirjoittamiani lauseita blogistani.tietää kaiken,lähes ja melkein. todellakin vahva ajatus blogin salaamisesta,tosin en tahtoisi myöskään tuskin salaan vaikak mieli kyllä tekisi..voisi toki ilmoittautua jos kyseinen otus tätä lukee,josta olen lähes 99% varma.ahditus kera paniikin.
nyt taas kuitenkin järkiintymässä,saadessa taas kontrollin vähitellen takasin.kohti ''onnellisuutta''.
Hyvää vappua kaikille.<3
7 kommenttia:
Hyvää vappua sinullekin. Koita pärjätä!
Ilmoittaudun lukijaksi.
Voimia !
Kiitos, ja oli siitä apua... :) Jaksamisia myös sullekin!
piinaavaa, kun ei voi tosiaankaan tietää ketkä lukevat ja mitä lukevat.
voimia ja jaksamista sullekkin!
Hei! sattumoisin löysin blogisi (olen ite nyt löytäny tän bloggailun maailman ja sorruin siis itsekkin luomaan blogin) ja ihastuin heti blogisi kirjoitustapaasti,vaikkei asiat joista kirjoitat ole positiiviset,otan suuresti osaa pahasta olostasi ja ahdistuksestasi:(
Mie oon huomannu ku oon seurannu ja satunnaisesti joitain blogeja lueskellu täällä,ett mite surullisen yleistä syömishäiriö on!:O Itse en sairasta syömishäiriötä,enkä ole koskaan sairastanut,mie oon aika huono laihuttaja,vaiks kyl se paino sit tippuu ku ruokavalioo remontoi ja liikkuu. Nälkälakko ei oo keino hyväksyy itteesä..oon huomannu ett ku vaiks saavuttaaki sen halutun painon,oma minä-kuva ei muutu paremmaks siinä yhtään.
Osaat sie muuten yhtään sanoo,mistä siun itseinho ja laihuttamisen into alkoi?Muistat sie elämässäs joskus olleen tyytyväinen ittees ja aikaa,jolloin sie et ajatellu painoas?
Anteeks ku mie tälleen tulin hirveesti kertoileen ja uteleen,mut minuu vaa on ruvennu mietityttää tää asia.
Liity(i)n lukijalistallesi,jos et pistä pahaksesi(?) <:)
Kaikkea hyvää siulle sinne ja jaksamisia!
Vau,hienoo ett kirjotit noin avoimesti ja hyvä että osaat kumminkin jonninverran tunnistaa mistä kaikki lähti.
Niin,jokaisessahan meistä löytyy jotain valittamista,kaikki ollaan epätäydellisiä tavalla tai toisella,mutta vertailu on aika paha siinä mielessä ett siin ei opi sit itteesä arvostaan,eihä se toki tervettä ookkaan pitää itteesä korkeella,mutta silleen terveellä tavalla:ei piä itteesä liian ylhäällä eikä liian alhaalla,ett sillee keskivaiheella on se mikä ois jees.
Tuntuu iha järkyttävältä mite oma äiti voi lapsellesa tolleen sanoo painosta!!En ihmettele mite siulle on kehittyny vääristyny minä-kuva,mutta oot sie muute tiedostanu sen,että siun äitilläs on paha olo/ongelmia ja se on sitte purkanu ne sinnuun?
Mie kans nuorempana otin hirmu herkästi kaikki itteeni ja syyllistin niitä ihteeni,mutta näin jälkeenpäin on vaa enemmän vahvistunu se,että ihmiset helposti purkaa pahan olonsa muihin,vaikkei niis ihmisissä oiskaa mitään vikaa(siis niissä keihin se puretaan),mut niitä itteesä vaa helpottaa se. Se on valitettavaa. Sen takia oiski hyvä tiedostaa se. Masennuksen hyvin oleellinen oire on se,että ottaa kaiken ihteesä,vaikkei ihmine ois sanonukkaa ett siussa ois vika. Ja vaikka ihmiset nii sanoskin,kannattaa sanoo että mie ny vaa oon tällänen..ja sie semmonen. Piste. Sie oot tosi arvokas just tollasenaan ku sie oot!:) Jokaisessa meissä löytyy aina jotai kehitettävää,myös miussa. Myö ollaanki tultu elämään tänne siks että opittas ja kehityttäs,täydellisiä meistä ei tuu,koska ei pystytä hallihteen niit kaikkia täydellisyyden ominaisuuksia yhtäaikaa. Jumala on ainut Pyhä ja Täydellisyys,joten Häneen mein pitää kahtoo,eikä muihin taikka liikaa ihteemme:) Taivaassa vasta on ikuinen onni,mutta täällä maanpäällä hallihtee kaikki paha,ja siks mein oiski tärkeetä perustaa elämämme Hänelle,jotta päästäisiin sinne Ikuiseen Elämään.
Ja myöskin se,että jos ottaa kaikkien sanomisista ihteesä,en usko jotta kovinkaan moni jaksaisi elää täällä. On vain opittava ottamaan asiat toisesta korvasta sisään,toisesta ulos. Ei oo helppoo,tiijän sen itekki,mut se sit ajan myötä harjaantuu. Mut kaikkein suurin apu on se,että tiedostaa ett ne ketkä pahasti haluu sanoo,ni niil ihellään on ongelmia,ko se auttaa sit jaksamaan ja ennenkaikkea ymmärtämään.
Siunausta ja voimia sinne!:)
Jeijj,vaikutat tosi kivalta tytsyltä!:) Kiitos viestistäs.
Joo,tosiaan ulkonäöstä on tullu tosi iso haloo nykypäivänä,kylhä se tavallaan on fiksuakin,mutta miusta menee kyl iha överiks,ensinnäkin mallin ammatti on niin turha,tässä sitä on nähty mitä paineita ja miten siihe huomion kiinnittämine ajaa nuoret tytöt alas. Kouluissaki ko pojat haukkuu (tai noh,ei välttämättä tarttee ees poika olla) läskiks,vaikkei läski olekkaan. Tätä se media saa aikaan>> pahaa! Oikeesti,jos naisia ei pidettäis joinain koriste-esineinä ja pelkkänä tavarana,vaan arvostettas ja kunnioitettas niitä niinko muitaki ihmisiä,ois anoreksian bulimian määrä paljo pienempi. Media pilaa kaiken.
Tosiaankin. Minuuki koko yläasteen ajan haukuttiin rumaks ja pidettiin ruttona. Siinähä se itsetunto sitte romahti aivan täysin. Mutta miten oli kiusaajien elämän laita>> ne ryyppäs,saivat paljon hylättyjä numeroita kokeista,samalla ku kiusasivat. Tässä on niinko tää juttu niillä,niitte vaa pitää saaha mollata painaa alas toiset että tuntisivat ittesä paremmiks. Siis iha säälittävää!!Ei ne niitte ongelmat hävii ett ne paiskaa honon olonsa muihin!Minuu oikeesti nii suututtaa!!Tää oikeesti on miusta tosi huolestuttavaa,siks just lähihoitoala on nii tärkee tähtäys miulla,mie oikeesti aion nykynuorisoo vähä valasta mite se paha olo lähtee ja mihi pitää kahtoo!! Vaikka alku aina kankeeta,mut siitä se sit aina lähtee.
Siun kandeeki miettii kysymystä: MIKSI,sie haluut laihtuu?miks sie inhoot ittees?Nimittäin jos sie rupeet ottaan jokaisen sanan ittees mitä muut sanoo siun ulkonäöstä (negasti)ni siun elämästä ei tulis mitään. Sie oot tosi laiha,siul on tosi suuri vaara sairastuu puutostauteihin ku et syö kunnolla. Ja sitäpaitti,siun mielialaki ois/on parempi ku syöt hyvin,monipuolisesti ja terveellisesti. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Laiheliinina sitä on nii väsyny,eikä jaksa mitää ku ei syö riittävästi.
Onnellisuus ei tule ku oot saavuttanu sen tietyn painon,koska nimenomaan se ongelma ei oo siellä,vaan se on siun rikkimenneessä itsetunnossa. Se ei korjaannu vaikka saisit laihutettuu kui laihaks,ku se itsetunto on edelleen rikki sillonki. Siun pitää vaa hyväksyy ittes sellasena,ku sie nyt oot. Ja vaikka koko Suomi sanos sinnuu kuin kauniiks tahansa,sie tunnet siltikki ihtes inhottavaks yms. Mie tiiän tän kokemuksesta.:)
Ja jos joku minuu nyttenki haukkus,ni eihä se tietenkää kivalta tuntuis,mutta ku mie ny vaa on tämmönen,sille ei voi haukkuja mitään. Luonteen puolesta parannettavaa ois,mut siis ulkonäöllisesti mie hyväksyn ihteni tälläsena:) Jos joku siitä niuhottaa,ni se on häne asiasa. Aina on ihmisiä,joilla on jotai niuhottamista,se kannattaa tiedostaa. Se on harmi jottei ihmiset osaa arvostaa toisia,mutta niillekki pitää vaa osata antaa anteeks.
Mutta niin siis,pointtinani on sanoo,että mitä enemmän sie ryvet pimeydessä,(eli siin että et syö kunnolla,haukut ittees,tavottelet vaan laihtumista)sitä vähemmän siulla on mahollista saavuttaa se onni. Sie oot saanu painoo alas kyllä,mutta jos siun onni tulis sillä,se ois tullu jo aikoja sitten. Sie oot menossa pimeyteen koko ajan vaan enemmän ja enemmän,sie et saa parannusta sieltä. Meijät ihmiset on tehty niin jotta jaksetaan kun syödään. Jos myö tultas terveimmiks ja kauniimmaks olemalla syömättä,niin kenenkään ei tarttis syyvä eikä juuva. Siekin syöt,edes jotain.Mitä sie ajattelet tuosta?:)
Lähetä kommentti