Tapaamisia,kellonaikoja,testejä,tapaamisia lääkärin kanssa yhä vaan enemmän ja enemmän.loputon määrä,valkotakkisia desinfiointi aineelta haisevia hahmoja.Nyt oon saannu 4 päivää putkeen ravata erilaisissa lääkärikäynneillä. ensin koululääkärillä käynti,ah niin ''ihanan'' äitini kanssa.kyllä. ja voitte varmaan vaan kuvitella kuinka ahdistavaa se oli, ei siinä tapaamisessa niinkään,mutta se että lääkäri lausui äitini kuullen taikasanat numeroin.terveydenhoitajan yli viikko sitten punnitseman,aivan liian suuren luvun.ahdistus nousi korviin.mieli huusi raivosta.enää en tekohymyillyt,siihen ei ollut enään mitään syytä.Olen varma että nyt tieto painostani leviää taas puolelle kylää,opettajia sekä sukulaisia myöten,joten kiitos taas tästä. Nyt en ainakaan pysty normalisoitua,kun tiedän kohta kaikkien tietävän kuinka lihava todellisuudessa olenkaan.seuraavana jouduin pariin kertaan käymään terveyskeskuksessa terveydenhoitajalla, hakemassa lääkärintodistusksen töihin, kun olin pari päivää 49 asteen kuumeessa,enkä tietenkään uskaltanut ottaa edes buranaa,vasta siinä vaiheessa kuumeen melkein noustessa 40 pakotin itteni ottamaan puolikkaan..enkä pässy pariin päivään lenkillekkään.ahistus oli pilvissä.enemmän kuin pilvissä.
Tänään oli sitten tältäviikolta viimeset lääkäreissä laahailut. kaikki maholliset kokeet,sydänfilmejä myöten. ens viikon keskiviikkona saan tietää tulokset,taas koululääkärin punnituksessa ja tapaamisessa.
Puhuttiin myös jatkosta..lääkäri pisti mulle lähetteen porvoon sairaalan kautta olevaan terapiaan.. KYLLÄ. t e r a p i a a n! samaan missä veljeni myös käy.en mä tarvitse terapiaa.ne taitaa pitää mua ihan täysin pimahtaneena tapauksena.tottakai ne ajattelee,että se muka auttais kun voi puhua jollekkin tästä.kun taas oon sata varma,että ei tuu auttamaan. ensinäki täysin tuntemattomille en pysty puhumaan yhtään mitään mistään.varsinkaan omasta läskeydestä.eri asia ois jos ois ystäviä jotka oikeesti ymmärtää,tietää millasta tää numerohelvetti on ja joille vois puhua kaikesta,jotka auttas.se vois ehkä auttaakki..mut ei,ei todellakaan mikää pari tuntia viikossa täysin vieraalle ihmiselle valehteleminen auta tippaakaan.valitettavasti pakko mikä pakko.
Jatkossa joudun myös käymään säännöllisesti terkkarilla tai koululääkärillä painon tarkkailussa. toivon,mielummin koululääkärillä. kun siellä ei ole pakko mennä vaa'alle jos ei taho.kun taas terkkari on ihan yli pelottava,pitää mua ihan pellenä niin siellä on pakko.
Ahistusta ahistuksen perään,kyyneliä kyynelten perään.
Ahistus on ja pysyy,nyt entistä pahempana. tän kaiken kyttäilyn,höösäämisen ansiosta. inhoon inhoon inhoon itteäni,liian isoja reisiäni,Oon vaan yksinkertasesti ihan liian iso.iso kaikkeen. häpeen näyttäytyä missään,kun tuntuu että kaikki muut on niin kauniita ja laihoja kun mä löllyn ku mikäki sotanorsu.sekä pelko siitä miten kaikki haukkuu mua ajatuksissaan. pelkkä katsekkin riittää kertomaan mulle miten suurena ne mua pitää.
paino on pudonnut viime terk.punnituksesta kilon.silti ahistaa..mikään ei riitä. ei oo reilua miksen koskaan saa olla tyytyväinen peilikuvaan.
Yritin myös paripäivää syödä,niinku kuuluukin.''normaalisti''.saatuani jonkun ihme valastuksen jossain mielenhäiriössä..Vaan en pystynny.fail. oksentamiseks meni enkä saannu hetken rauhaa ahistuksen tuovilta syyttäviltä haukuilta. en vaan tajua miten jotkut voi syödä 2000kcal joka päivä hymyillen ja lihomatta.epäreilua.
Mielessä on pyörinyt ajatus,että tekisin blogistani julkisen.ei tarttis sensuroida,vois ''valittaa'' vähä lisää jostain muistaki asioista mistä ei oikeen muuten voi..mut taas toisaalta ei.kun en taho tuttujen tietävän tästä ajatuksellistakaan.jonka äitini jo tekikin kysymällä ''et kai sä vaan pyöri missään semmosilla syömishäiriöisten omilla blogi sivuilla''. entiedä mistä se tonki repäs mut pelottaa vaan ettei se oo mitenkään tietonen mun kirjottavan tänne..hope so ettei oo.
saan silmät lautasen kokosena ihmetellä taas kasvannutta lukijamäärää.<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti