I don't know what's right and what's real anymore..

kidutus päivä,henkinen kidutuspäivä..eli siis vanhempien (äidin) kanssa terkkarin ja kuraattorin luona keskustelu tästä mun ''ongelmasta''.
Heti aamusta alko tappelu mun olemassa olon turhuudesta ja sain kuunnella sitä kuinka kaikilla ois paljon parempi ilman mua ja mun kaikille aiheuttamaa huolta,sekä miten tuhlaan elämäni tämmösillä naurettavuuksilla..jotka teen muka tahallani huomionkipeydelläni ja satuttaakseni muita..aivan ihan vaan muka satuttaakseni muita..kuuntelin syytöksiä hiljaa, menin itkua pidätellen omaan huoneeseen..itkin.en tahdo kenenkään näkevän heikkouttani.tahdon olla vahva..täytyy olla.

pyyhin kyyneleet,vilkaisin nopeasti peiliin.sitten olikin jo aika lähteä.
istuimme hiljaisessa odotushuoneessa,hiljaa.puhumatta toisillemme. kunnes terkkari ja kuraattori tulivatkin ja oli aika pistää tekohymyt ja pirteys päälle.
pääsimme huoneeseen ja selitys alkoi. oikeastaan olin keskustelussa hyvin ulkopuolinen,hymähtelin silloin tällöin ja antelin tekohymyjä toisten katseille. miettiessäni kuinka jalkani litistyvät entistä lihavimmiksi tuolia vasten.vaihtelin asentoja,siirryin tuolin reunalle jossa ne eivät litistyisi..jatkoin muiden puheiden kuuntelua, ajatukset harhaili.katselin seinällä olevan kellon sekunttiviisaria epätoivoisesti.Tätä kesti puolitoista tuntia.
siinä ajassa päätettiin,että minun ei tarvitse enää loppuvuotena käydä koulua.työssä oppimaankin pääsen vain jos lääkäri katsoo minun olevan tarpeeksi hyväkuntoinen siihen.. nytkin olen ns. sairaslomalla tämän ns. ''syömishäiriöntakia''. töissä saan sentään käydä..vielä.
jatko tarkkailuista lääkäri sanoo keskiviikkona enemmän, nyt vaan puhuttiin säännöllisistä painon
tarkkailuista,terapiasta,joku maininta kävi myös osastosta,jos ja kun paino laskee vielä..ja senhän se tekee.

Keskustelu oli kaikin puolin ahdistava.ne ei puhunnut musta. vaan jostain aivan toisestahenkilöstä. minä en ole laiha,eikä ole mitään sh:ta.olen vain epätoivoinen.tahdon vain laihduttaa,päästä tavoitteeseni.olla laiha,tyytyväinen peilikuvaani. vasta sitten voin alkaa keskittyä muuhunkin kuin itseeni ja massoihini..jos se vaan koskaan on mahdollista.

Tää kaikki vaan on niin ristiriitasta,enkä tajua mistä kaikkien huoli, hätä oikeen tulee ja minkä takia.
Kun mä en ihan oikeasti ole liian laiha,en en ole.olen normaalia pullukampi! miks ei muut tajua sitä? miks kaikki muut näkevät mut laihana..muka liian laihana.olisinkin.onko ne sokeita? mulla on todisteena vaa'an näyttämät luvut sekä peili.ne ei valehtele.niihin luotan.
tuntuu,että muhun kulutetaan turhaan vaan kaikkien kallisarvsta aikaa.olen taakka toisten harteilla jonka kaikki tahtoo heittää pois,unohtaa voidakseen jatkaa vapautuneina matkaansa.
ne tahtoo mun paranevan.paranevan mistä?! sanon minä. tästä..''anoreksiasta''.hyi, mikä sanakin.en mä tahdo papereihini noita kirjaimia,sitä tuhrimaan.
terkkarit sun muut hokee kuinka oon hyvin hoitanut asioita,ilmestynyt paikalle. ne luulee mun
tajuavan/ymmärtävän sairastavani sh:ta,luulee mun tahtovan parantua. vaikka tosiasiassa olen käynnyt siellä vaan päästäkseni niistä eroon ja koittannu herätellä niitä maan pinnalle harhaluuloistaan, avaamaan silmänsä,vakuutella niiden vain kuvittelevansa..vaan huonolla menestyksellä saaden aina vaan uusia tapaamisia,neuvotteluita,vaa'alla käyntiä,luuloharhasia kirosanoja toisten huulilla. en pääse niistä eroon.

Kaikki tahtoo mun paranevan,että voin taas syksyllä jatkaa koulua,kehdata mennä sinne.tuntematta olevani liian suuri muitten ihmisten joukkoon..joka tarkottaa,että mun tulisi oppia syömään(ahmimaan) kuten ''normaalit ihmiset'' eli lihomaan,eihän siitä voi kun lihota. ajatuksin pelottaa..ajatus 2500kcalorin jokapäiväisestä syömisestä! Ei,sanon minä. vasta siinä vaiheessa kun olen laihtunut.laihtunut kauniiksi laihaksi.onnelliseksi. sitten voin alkaa normalisoitua ja kohdata syyttävät katseet koulussa.
no ehkä syksyllä en ole näin punkero.. nyt kun on aikaa taas päästä kontrolliin,taistelemaan ahmimisia ja oksentelua vastaan. josta todellakin tahdon eroon!

(btw. en tajua.taaskaan..oksennus tulee ihan automaattisesti,ilman sormia, ilman mitään omaa panostusta..kurkun pientä liikettä lukuunottamatta.scary. tahdon siitä eroon,pakko päästä.)

ps.on kauhea tatuointi vimma,tahtoo tatuoinnin! niin ja voimia kaikille paljon.<3