Tää päivä on taas menny valitettavasti ihan perse-illeen.syömisten takia,kuten aina..anteeksi.en tahdo enää raapustaa valittavia postauksia epä onnistumisista.tahdon vielä pystyä positiivisiin,iloisiin postauksiin. mutta nyt en vain ole kykenevä siihenkään.
En kestä enää tätä ahmimista,viikko viikolta suurenevia lukuja ja senttejä. yhä suurenevaa ahdistusta..itseinhoa.
tiedän.. toistan taas itseäni ja samoja kirjaimia edellisiltä postuksilta.mutta kun se vaan ahdistaa niin niin paljon,ettei mitään rajaa. auttakaa?
tahdon kaltaisianne ystäviä. ystäviä joille voi puhua kaikesta.ystäviä jotka ymmärtää.ystäviä jotka pysyy vierellä tukemassa aina.. mahdoton unelma satojen muiden unelmien joukossa.
En vaan ymmärrä mitään.en ymmärrä miten oon taas päätyny tähän. Äänet päässä valvottaa ja huutaa ristiriitasesti.toinen haukkuu ja kertoo totuuden massani paisumisesta, peilin kautta.toinen taas hakee epätoivosesti positiivisia ajatuksia,siitä miten huomisesta tulee aina parempi..että on ihan tervettä syödä yli 1000kcaloria. mutta kun ei ole.tiedän sen. mun on laihduttava.
juoksen pitkin päivää ja öitä lenkeillä häveten itseäni,reisiäni,joka ikistä paisunutta senttiä itsessäni. tahtoen olla laiha,kaunis.kuulla kehuja kuinka on taas laihtunnut,ihastelevia katseita ympärillä.kontrollia...elämänhallinnan tunnetta.tahdon sen takaisin. tahdon herätä aina vain kevyempään huomiseen. vain siten voin olla onnellinen,tyytyväinen.
En halua olla epäonnistuja..kontrolloimaton paisuva objekti.
Syöminen saa aikaan vain pahanolon,tunteen kuinka on taas pettännyt itsensä joka johtaa ahdistumiseen..
en tahdo,en saa,en pysty..silti kuitenki joka kerta petän itseni ja teidät.
Veli on kipeänä..oksennustaudissa.Sairas mieleni sai älynväläyksen.minäkin tahdon! tahdon kipeäksi,oksennustaudin.siinä laihtuu,lähtee nesteitä,ei voi syödä.jee,loistavaa!
vaan en tietenkään tuu kipeäksi koskaan..toisaalta aivan naurettavanepätoivonen ajatus.silti kuitenkin aivan loistava.mutta mahdoton.
Olen hukassa.tahdon vain nukahtaa ja herätä pois tästä painajaisesta takaisin loputtomaan onnellisuuteen jossa voisin olla kevyt ja kaunis..edes kerrankin tyytväinen peilistä tuijottavaan kalpeaan hahmoon.
Löysin itteni muutamia kertoja,sormet kurkussa..yrittäen saada ahmimisia ulos ja onnistuen siinä. vaikka ei sais,tietäen että se on vaan pahasta..mielessa pyörii ajatus laksojen vetämisen helppoudesta.olen epätoivoinen. kontrolli on kadonnut.
aamupaino oli 44,8kg..KYLLÄ. uskalsin vaa´alle.en kestännyt enää sitä epätietoisuutta. ja KYLLÄ olen valtava.
Ahdistus on aivan sanoinkuvailemattoman suuri..jonka takia päivät meneekin kyyneliä pyyhkiessä,niiden valuessa poskia pitkin.varoen ettei kukaan vain näkisi heikkoutta minussa.
on oltava muiden silmissä vahva.näytettävä että kaikki on hyvin.hymyiltävä samalla kun mieli itkee ahdistuksesta ja inhosta itseään kohtaan.
on jaksettava.pystyttävä siihen unelmaan onnellisuudesta.
ps. uudistin vähän popitusta ja rakastuin flyleafin - Christmas song biisiin. ei ehkä sanoitukseltaan ajankohtasin mut ihana muuten.<3
pps. voimia kaikille ja anteeksi kun en ole pahemmin kommentoinnut.lukenut kyllä,koitan parantaa tapani.<3
En kestä enää tätä ahmimista,viikko viikolta suurenevia lukuja ja senttejä. yhä suurenevaa ahdistusta..itseinhoa.
tiedän.. toistan taas itseäni ja samoja kirjaimia edellisiltä postuksilta.mutta kun se vaan ahdistaa niin niin paljon,ettei mitään rajaa. auttakaa?
tahdon kaltaisianne ystäviä. ystäviä joille voi puhua kaikesta.ystäviä jotka ymmärtää.ystäviä jotka pysyy vierellä tukemassa aina.. mahdoton unelma satojen muiden unelmien joukossa.
En vaan ymmärrä mitään.en ymmärrä miten oon taas päätyny tähän. Äänet päässä valvottaa ja huutaa ristiriitasesti.toinen haukkuu ja kertoo totuuden massani paisumisesta, peilin kautta.toinen taas hakee epätoivosesti positiivisia ajatuksia,siitä miten huomisesta tulee aina parempi..että on ihan tervettä syödä yli 1000kcaloria. mutta kun ei ole.tiedän sen. mun on laihduttava.
juoksen pitkin päivää ja öitä lenkeillä häveten itseäni,reisiäni,joka ikistä paisunutta senttiä itsessäni. tahtoen olla laiha,kaunis.kuulla kehuja kuinka on taas laihtunnut,ihastelevia katseita ympärillä.kontrollia...elämänhallinnan tunnetta.tahdon sen takaisin. tahdon herätä aina vain kevyempään huomiseen. vain siten voin olla onnellinen,tyytyväinen.
En halua olla epäonnistuja..kontrolloimaton paisuva objekti.
Syöminen saa aikaan vain pahanolon,tunteen kuinka on taas pettännyt itsensä joka johtaa ahdistumiseen..
en tahdo,en saa,en pysty..silti kuitenki joka kerta petän itseni ja teidät.
Veli on kipeänä..oksennustaudissa.Sairas mieleni sai älynväläyksen.minäkin tahdon! tahdon kipeäksi,oksennustaudin.siinä laihtuu,lähtee nesteitä,ei voi syödä.jee,loistavaa!
vaan en tietenkään tuu kipeäksi koskaan..toisaalta aivan naurettavanepätoivonen ajatus.silti kuitenkin aivan loistava.mutta mahdoton.
Olen hukassa.tahdon vain nukahtaa ja herätä pois tästä painajaisesta takaisin loputtomaan onnellisuuteen jossa voisin olla kevyt ja kaunis..edes kerrankin tyytväinen peilistä tuijottavaan kalpeaan hahmoon.
Löysin itteni muutamia kertoja,sormet kurkussa..yrittäen saada ahmimisia ulos ja onnistuen siinä. vaikka ei sais,tietäen että se on vaan pahasta..mielessa pyörii ajatus laksojen vetämisen helppoudesta.olen epätoivoinen. kontrolli on kadonnut.
aamupaino oli 44,8kg..KYLLÄ. uskalsin vaa´alle.en kestännyt enää sitä epätietoisuutta. ja KYLLÄ olen valtava.
Ahdistus on aivan sanoinkuvailemattoman suuri..jonka takia päivät meneekin kyyneliä pyyhkiessä,niiden valuessa poskia pitkin.varoen ettei kukaan vain näkisi heikkoutta minussa.
on oltava muiden silmissä vahva.näytettävä että kaikki on hyvin.hymyiltävä samalla kun mieli itkee ahdistuksesta ja inhosta itseään kohtaan.
on jaksettava.pystyttävä siihen unelmaan onnellisuudesta.
ps. uudistin vähän popitusta ja rakastuin flyleafin - Christmas song biisiin. ei ehkä sanoitukseltaan ajankohtasin mut ihana muuten.<3
pps. voimia kaikille ja anteeksi kun en ole pahemmin kommentoinnut.lukenut kyllä,koitan parantaa tapani.<3
7 kommenttia:
Kiltti pieni älä laksoja vedä <3 Ollenkaan, ei seuraa hyvää.... :(
Sinne myös jaksamisia. Ja kuuntelee "vanhaa" äläkä käytä. :)
Mutta joo, en halua jankuttaa. Säästää vain sinut lisäkärsimyksiltä tulevaisuudessa.
Hyvä. Ja kiitosta :) Onnea tarvitaan. Toivottavasti en saa juuri silloin itkupotkuraivaria tai muuta mukavaa :D
Entä jos haluaisit olla onnellinen? Entäs jos koittaisit parantua? Tai siis mitään ongelmaahan sinulla ei ole? Ainakin sanot niin, toistat monta kertaa, mutta minusta tuntuu että jossain syvällä tiedät miten asian laita on. Toivoisin kaikkea hyvää sinulle, laihuus ei tuo onnellisuutta vaikka uskomme niin. Itse riipun välitilassa. En tiedä mihin uskoa.
Harmi jos sinulla ei ole ketään sellaisia ystäviä joille puhua kaikesta. Toivottavasti löydät jonkun, jonka seurassa äänet katoavat päästäsi. Ei vitsit minun tekisi mieli ottaa puhelin käteeni ja soittaa sinulle, puhua ja takoa päähäsi oikeasti kuinka laiha ja kaunis olet!
*Todella paljon jaksamista*
kirjotat kaiken mitä tunnen . jospa olis ystäviä jotka ymmärtäisi jotka kannustaisivat mut sen sijaan " jos et syö et laihdu" blablabla
haluan oksennustautiin ajattele kuinka siitä laihtuisi! oot tosi laiha alle 45 ! ihana paino mäki haluaisin olla 45 :s miten pitkä oot ? hei onnea sulle oot jo nyt tosi laiha! kerrotko vinkkejä? tarviin niitä =) ps. sun blogi on ihaaaaana kirjota lisää lisää lisää ja lisää!=)
ps. sulla on ihan samanlainen musamaku kun mulla =)
oon 164c, ja painan 53 , LIIKAA ! kirjottele lisää haluun lukee ! ;)
Lähetä kommentti