tässä se taas on.liian suuri minä.en pääse siltä karkuun.Se on pesiytynyt päähäni.tahdon laihtua,tehdä itsestäni kauniin rakkaalle,koska en ole katseen kestävässä kunnossa.tahdon antaa suhteelle enemmän olla iloisempi,nauttia ja olla häpeämättä itseäni.sitä en voi olla tämän kokoisena.
sen se lupaa ja tahdon nyt tosissaan sitä itsekkin vaikka pelottaakin.
en jaksa enkä pysty enää tähän,syön mitä vaan miten paljon tai vähän tahansa se huutaa ja saa sen tuntumaan väärältä,niin kuin se onkin.

inhoan itseäni päästä varpaisiin,kuvotan itseäni enkä voi tajuta miten kukaan voi rakastaa saatika pitää millään tavoin viähättävänä.välillä tuntuu että pitäis vaan luovuttaa ja deletoida itsensä,ajatus houkuttaa,se olis niin helppoa.katoais kaikki paska päästä lopullisesti.ei tarvis enää miettiä tulevaa,kaikkea sitä ahdistavaa jota täytyy olla ja tehdä.
se ajatus kuiskii korviini,mutten uskalla.tahdon yrittää ja jatkaa.en olla luovuttaja.tahdon sen unelman mitä se minulle lupaa.olla laiha.
kuullostaa säälittävältä,mutten saa siltä rauhaa muuten.jos saan ikinä,saamaton kun en koskaan saa itsestäni täydellistä.en tarpeeksi täydellistä sille.

tahdon saada sen loppumaan,mikään muu ei auta.en tahdo enkä saa syödä,sillä en kestä enää sitä ahdistusta ja pelkoa.