Mä olen jo liian väsynnyt tähän.oon ihan umpikujassa itteni ja tän kaiken kanssa.
en jaksais enää.Kaikki on niin vaikeeta.
kaupassa käyntiin menee tunteja että löydän jotain sallittua.pyörin ja katselen ruokia joita tahtoisin syödä,tekee mieli,mutten saa enkä pysty ostamaan mitään kiellettyä.eikä myöskään saa olla liikaa ostettavaa,etten näytä porsaalta,muitten silmissä.
tahtosin niin pystyä syömään,ihan huolettomasti mitä vaan,ajattelematta kaloreita tai pelkäämättä että kaikki syömäni tursuu heti jalkoihin ja näkyy ulkopuolelle..inhoan sitä miten vatsa pullottaa syömisen ja juomisen jälkeen,sitä lihavaa tunnetta minkä se tua.sitä ahdistusta,mitä en osaa purkaa.
en tahtois oksentaa,joka syömisen jälkeen.en nähdä arpia ranteissa ja nilkoissa.yhä uusia,ainasen yrittämisen jälkeen tulee vaan lisää.häpeän niitä.häpeän ja kuvotan itseäni.
en tunne olevani tärkeä.olen korvattavissa.valitetaan kuinka passivoidun koko ajan enemmän ja enemmän.turhaudutaan.puretaan se haukkumalla ja tiuskimalla.
karkotan vaan kaikki luatani,koska en jaksa enää mitään eikä mikään kiinnosta.mikään ei hetkauta millään lailla.silti yritän ja koitan,mutta se ei tunnu riittävän edes itselleni.kukaan ei usko muhun.eikä edes koita ymmärtää,vaikka muka ollaan koettu sama.
en jaksa itsekkään enää ottaa tätä tosissani,eihän mulla mitään ongelmaa ole,tai jos on niin se on ihan vähäpätöinen ja pieni.sellanen mihin ei kannata tuhlata toisten aikaa.vaikka tahtosin en pysty puhumaan kellekkään ajatuksia,koska tuntuu etten saa valittaa omista turhuuksista vaan pitää keskittyä miellyttämään ja kuuntelemaan muita.itse olen sivuseikka kaikki muut tulee ennen.vaikka tahtoisin apua,en sitä pysty itse hakemaan,koska en saa enkä tahdo myöntää tarvitsevani sitä.täytyy pystyä itse hoitamaan itselleen aiheuttamat ''ongelmat''.täytyisi vaan olla vahva,yrittää enemmän ja olla vähemmän saamaton.
en vaan mahda tälle mitään.
pelkään ajatuksiani,pelkään sitä miten en hahmota itseäni enää peilistä vaikka kuinka etsin,näen vaan epäkohtia.pelkään sitä mihin kaikki johtaa.
inhoan olla mitä olen.menetän kohta järjen ja kaiken muun siinä sivussa.työtäkään en pysty hoitamaan enää kunnolla.
ajatukset vaan värittää kaikki itseäni vastaan,maalaa toisten teot pahoiksi ja saa vaan enemmän pitämään ajatukset sisällä.

turhaa kaikki.

tahdon vaan sitä saavuttamatonta onnea.
olla jotain mitä en tule koskaan olemaan.