Paska ihminen,liian suuressa kehossa.säälittävä.ranteet auki kun ei osaa puhua kellekkään.se auttaa purkamaan ahdistusta sisältä.henkisesti ihan rikki.en vaan saa näyttää sitä kenellekkään,toiset kyllä huomaa fyysisen heikkouteni muttei sisästä.hymyilen,valehtelen.en tahdo enempää pilata toisten elämää jakamalla pahaa oloani.onneksi mulla on edes yksi ystävä joka ymmärtää ja tietää.vaikka sekin kaduttaa ja ahdistaa..
en pysty antamaan itsestäni kaikkea,koska itseinho on liian suuri,joka kosketuksella pahat äänet huutaa.laihista vatsaa,istu tuolin reunalla ettei jalat näytä lihavemmilta tuolia vasten,olen ruma paska saamaton idiootti jonka ei kuuluis olla täällä.Rakastan mutten voi näyttää sitä.
miksi kaikki menee näin,miksi en nää itseäni..olen kadottanut itseni.
mikään ei tunnu miltään.mitä vaan teen,teen sen väärin. huudan apua mutten ota sitä vastaan. kaikki on hyvin..
Löysin sen,joka rakastaa ja välittää.tietää..muttei ymmärrä.yrittää korjata muttei pysty..kukaan ei pysty eikä käsitä.paitsi joku joka on kokennut saman.hermostun ja ahdistun,menen lukkoon.
..''kaunis,upea,täydellinen omana itsenään,rakastettava,sisäisesti kaunis'' sanoja joita en usko..en näe enää tuota puolta itsestäni.näen vain vastakohdat noille sanoille.
en uskalla olla yksin,en tahdo. tahdon vain käpertyä turvaan,sinne missä joku näkee sen mitä itse en pysty..
tahtoisin vaan kadota pois.parantua.
anteeksi.
3 vuotta sitten
3 kommenttia:
Älä katoa pois, yritä vielä entistä enemmän. Kaikki voi parantua, niin kauan kun elää on toivoa.
Haleja, voimia ja tsemppiä potkia sh'tä päähän. Ansaitsisit parempaa, koita jaksella<3
:(
Karmeeta miten ihminen voidaan rikkoa niin totaalisen rikki sisältä:( Ja myös ulkoa.
Tiedän miltä tuntuu kun kehutaan ja tarkoitetaan sitä,mut se pingahtaa itsestä pois päin takaisin sinne mistä se tulikin.
Mutta.
Mie ainakin koin,jotta itse en voi itseäni muuttaa,vaikka kuinka käytin masennuslääkkeitä ja vaikka kuinka kävin terapiassa ja vaikka kuinka ihmiset kehuivat ja yrittivät auttaa ja saada parempaan,mutta mikään niistä ei auttanut! Ja ihmisten apu ja kannustus tuntui ihan tyhjältä.
Ja itseasiassa,se mitä maailmasta saa on todellisuudessa ihan yhtä tyhjän kanssa-> todellisesti. Vaikka se toisikin ympärille hyvää ja parempaa olotilaa. Mutta se ei kumminkaan riitä.
Sitten vasta,kun sain rakkautta Jeesukselta,yliluonnollisella tavalla,tuli todellakin tahto eteenpäin. Ja aina ei ihminen itse pysty,vain Jumalan rakkaus pystyy muuttamaan sieltä kaikkein sisimmästä.
Ja sinulla todellakin on toivoa ja sinun elämällesi on suunnitelma,hieno ja arvokas suunnitelma juuri sinua varten:)
Ole rohkeasti oma itsesi,koska sinä todellakin olet rakas ja siulla on suuri arvo!:)<3
"paraneminen on ollut vaikeinta,
mitä olen eläissäni joutunut tekemään,
mutta samalla parasta,
mitä minulle on koskaan tapahtunut."
Elegie kirjoittaa omassa blogissaan. Minusta se kuvaa hyvin parantumista. Muista että sä olet vahva, sä olet kestänyt tähänkin asti, sä pystyt taistelemaan ja parantumaan anna rakkaiden auttaa ja rakastaa sinua. Olet ihana ihminen vaikka et itse sitä näkisikään.
Henkäys (eijaksakirj)
Lähetä kommentti