otsikoton

..tapahtunnu on aika paljon kaikkea viime postauksen jälkeen,itse asiassa tällä kertaa jotain positiivistakin,en vaan saa puettua niitä sanoiks,kirjottaminen ei nyt vaan suju..anteeksi.
..pakko kuitenkin jonnekkin raapustaa edes vähän ajatuksia.
Syömisistä sen verran,olin jo ''unohtannu'' tai päässy sivuuttamaan ajatukset pois syömisistä.ei vaakaa,ei kalorin laskuja..jätin kaiken sen huomiotta.Tietenkin se on aina mielessä enkä silti pitänny itteäni laihana saatika minään muihin nähen.mutta söin..normaalisti(miksi kukakin sen nyt määrittelee,mutta itseni mielestä liikaa eli normaalisti.)jopa julkisilla paikoilla ahdistumatta. tajusin että lihon ja paisun,silti vaan pystyin olla kiinnittämätää sen suurempaa huomiota siihen.vaikka inhosin ja tiedostin kaiken.aika ja huolehtiminen muista syysäs ajatukset muualle.

Nyt taas pari viikkoa ollu ihan alamäkeä tosta edistyksestä..lenkit taas pitenee päivä päivältä. mitään taas ei saa syödä.tämäkin päivä menty litralla kirsikoita..
ja silti se tuntuu liialta. mä en tahdo tätä,mutten pysty lopettamaankaan.se sai taas vallan.
Ristiriitasta tässä on se että kaiken tän sai alkamaan tosi positiivinen asia..pidemmälle kun ajattelen,miten mä pystyisin mihinkään suhteeseen,tosta voittekin päätellä mistä on kyse..vaikka tahtosin niin.mutta kun olen siihen liian suuri,taas se menee tähän..paino huitelee nyt alta 50kg..inhoan itteäni.

Hirveetä on pitää kaikkea tätä sisällä,tahtosin niin puhua edes kavereille,joilla ei oo harmainta aavistustakaan tästä..tosin tunnevammasena ku en osaa tunteista tms puhua kellekkään..ja se on toisaalta ihan hyvä koska mä en halua että kukaan saa taas tietää.en tahdo taas pilata kaikkea just ku kaikki on hyvin.

se sattuu..