olen tyhjä.tiedän että välitetään mutta silti jotenkin hyväkskäytetty olo.ehkä ihmiset ei näytä sitä tarpeeks tai sitten sairas mieleni sabotoi kaiken pienimmänkin hyvän mitä tässä on enää.mikään ei tunnu miltään,olen täällä vain muita varten,muiden hyödykkeenä en itseni takia.teen muiden eteen asioita vain että minusta olisi edes jotain hyötyä tässä pienessä paskassa elämässäni.
luulen että hän rakastaa,mutten ole varma.olen liian epävarma kaikesta,takerrun liikaa.mutten näytä sitä.koitan pitää jalat maassa ja yrittää olla leijumatta pilvilinnoissa sillä tiedän niiden joskus sortuvan.pelkään sitä eniten,sen jälkeen tosiaan pelkään itseäni.menetän hallinnan..ehkä liian samanlaiset ja toisaalta liian erilaiset.yhdistelmä heikkoutta.
Olen kuulemma lukemattomissa,liian vaikeasti luettava tapaus.tarvitsisin käyttöohjeet..valitettavasti.esitän mielummin kaiken olevan hyvin,sen mitä voin.en tahdo puhua omista ongelmistani kellekkään,toki tulee sellasia hetkiä että pakko purkaa jollekkin..tai johonkin..joka nyt on ollu valitettavan usein oma ranne.paksuja verisiä viiltoja.kaunista.ansaitsen jokaikisen niistä.säälittävää,mutten osaa lopettaa.en pysty siihen yksin.häpeän ja koitan peitellä mutta kaikki huamaa ja saan vain sääliviä katseita.Ja tunnen itseni entistäkin sairaammaksi.vaikka enhän ole sairas vaan epätoivonen ihranorsu jonka täytyy laihtua.näin se sanoo ja uskon kaiken.
se näyttää peilistäkin totuuden,jokaista raajaani myöten.kaikkialla on liikaa,vielä täytyy saada pois vähäsen.
muut sanoo jo,että näytän kamalalta jos vielä yhtään laihdun.sen kuulemma näkee kasvoistani.mutten tahdo sen näkyvän kasvoistani vaan jaloistani,käsistäni kaikkialta muualta muttei kasvoista. en tahdo olla ruma vaan kaunis.en lihava vaan laiha.perfektionistisuuteni pääsee valloilleen.tuntuu hullulta kuunnella muitten kauniita sanoja itsestäni,kenestä ne puhuu? en tunnista sanoista itseäni.sanat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.miten itsensä voi nähdä niin erilaisena kuin muut näkevät.niiden on pakko valehdella se sanoo,ei peili voi niin paljon valehdella.uskon.
..Olen kuulemma kova halattava,en pehmeä.solisluuni olisi kuulemma hyvä kahvikuppiteline.minusta kuulemma näkee,että kaikki ei ole kunnossa vaikkei tuntisikaan.sen takia saan helsingin kaduilla sääliviä katseita.ne katseet saavat tuntemaan itseni entistäkin suuremmaksi.ne katseet etsivät minusta virheitä,varmasti etsivät.käyvät läpi päästä varpaisiin.ahdistun.katse lattiaan naulautuneena talsin yrittäen piilottaa itseni noilta katseilta.epäonnistun.minua vain on liikaa tässä maailmassa.
Sisälläni asuu hirviö.
Makaan sängyllä,mietin asentoa jossa jalkani ei lässähtäisi sänkyä vasten.hengitän raskaasti,pelkään nukahtaa,koska tuntuu että lakkaan hengittämästä.en nukahda,pyörin ja vaihdan katseita rakkaan kanssa,pieni hymy suunpielessä.olen turvassa.sydän hakkaa hitaasti.rytmihäiriöitä.olen onnistunut,silti harmittaa,3 kupillista vihreää teetä.liikaa se sanoo ja uskon.
aiheutan huolta,kaikille ympärilläni.vaikken tahdo,vaikken edes kerro tai näytä.sen huamaa katseista.kukaan ei sano mitään.tuntuu että sairastutan muut olemisellani.esitän jotain muuta mitä olen.hymyilen,yritän jaksaa ja olla puhelias.teen asioita vaikkei huvita,kiinnosta.teen koska en tahdo että kukaan menettää mitään itseni takia.yritän peittää negatiivisuuttani.
välillä mietin miksi edes lojun täällä.en ole mitään.mitä jos vain katoaisin.deletoisin itseni ongelmineni.ettei kenenkään enää tarvitsisi tuhlata ajatuksiaan tähän.ajatus houkuttaa.toisaalta pelkään sitä.
en tunne itseäni kaivatuksi,tahdotuksi,tärkeäksi.kukaan ei tarkoita sitä vaikka sanookin,niin se menee..teen hidasta kuolemaa vaikken sitä tajuakkaan viälä.enkä välitä.
Olen nyt löytänyt sen sylin,jossa joku näkee sen mitä itse en näe.siinä olen turvassa itseltäni.siinä pysyn niin kauan kun sitä kestää.
kiitos kommenteista,vaikken niihin ole vastaillutkaan ne merkitsee paljon.
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti