tiistai 31. elokuuta 2010

Se nauraa sisälläni.se nauraa minulle,sille miten se on saanut kahlittua kuristavan otteensa minusta.sille miten olen saamaton kun en pysty.se on minussa.minussa tuhoamassa itseäni.en mahda sille mitään.
en pysty olla tekemättä mitä se käskee vaikka tahtoisin pystyä.se ei anna.niin tiukka on sen ote.
tunnen sen kurkussa tukahdutettuna itkuna.se saa minut rakkaitani vastaan.se estää minua olemasta minä.se estää minua rakastamasta.se tuhoaa.pala palalta.
tahdon sen pois minusta.repikää se pois.pelastakaa siltä.se on paha.
se kertoo valheiksi kaikki ihanat sanat rakkaan huulilta.yritän olla uskomatta sitä.mutta se on liian vahva.

se satuttaa.se pistää satuttamaan itseäni.terän viiltoja yhä uudestaan.mitä syvempi sen parempi.se helpottaa,vaikkei saisi.
onneksi en ole yksin.pahimmillaan se käskee kadottaa itseni.kadottaa pois täältä.kertoo keinoja toisensa jälkeen miten ja milloin tehdä se.onneksi on rakas.sen tuama turva.sille se ei vielä mahda mitään.en anna.

pitää salata ja olla hiljaa ei saa puhua ettei kukaan aja sitä pois minusta.niin se käskee.vähättelee kaikkia ajatuksiani.

en jaksa tätä,enkä tajua.

Ei kommentteja: