Se maalaa mieleeni luurankoja.siirrän ne siveltimen vedoin valkoiselle pohjalle.se värittää valkoisuuden pois.se kadottaa kaiken oman ja tua omansa tilalle.se tekee minusta kauniin.olen sen oma.
ruaskan iskuja kerta toisensa jälkeen.se ravistelee minut ruotuun.
se sivuuttaa omat ajatukseni.kadottaa ne.tua omansa tilalle.tottelen.
se kertoo sairaat salaisuudet joilla tekee minusta kauniin.kauniin tähän maailmaan.kauniin sille.kauniin itselleni.kauniin toisille.kauniin rakkaalleni.pienen ja hennon.
se saa minut lentämään tulevassa onnessa.
se täyttää minut tyhjyydellä.jos tottelen se on hyvä ja kuiskailee tulevasta kauneudesta,onnesta.tekee minusta pienemmän,vain jos on tyytyväinen suoritukseeni.
jos en tottele se on paha,käskee satuttamaan itseäni.tahrimaan itseni verellä.haukkuu ja huutaa pään sisässä etten saisi silmiä kiinni.se ei hiljene.rangaistukseksi tottelemattomuudesta muuttuu mustaksi.pahaksi.silloin sitä ei pääse pakoon.
se on kahlinnut minut syleilyynsä.tunnen sen itsessäni,hitain sydämmenlyönnein,voimattomuutena,arpina ranteissa,fyysisenä heikkoutena.
se ajattelee pualestani.se kertoo onko toisten kehut tosia vai valheita.
se saa minut epäilemään kaikkea.se tekee minusta mitättömän,tyhjän,epävarman.
en enää tunne mitään.
se täyttää ajatukseni.saa ahdistumaan niin että repisi itsensä liitoksistaan.se kertoo miten istua ettei näytä liialta toisten silmiin.jokainen katse sattuu koska olen liikaa.liikaa sille ja itselleni.
jokainen rakas kosketus sattuu,koska minuun ei saisi koskea viälä.en ole valmis.se ei ole saanut minua valmiiksi.vasta kun olen valmis minuun saa koskea sattumatta,vasta silloin sormenpäät saisivat piirtää ihollani.se hukuttaa kaiken mitä minulla on.myös itseni.
itseäni en pysty siltä pelastamaan.toivon että joku pystyy.jos vain tietäisivät ja tuntisivat.

Minua rakastetaan mutta se ei anna minun rakastaa.